Touhua ja hääräystä

Heipä hei pitkästä aikaa!

Ihan ekaksi kiitokset kaikille täällä vierailleille ja kommenttia jättäneille. Lode: nähdään jouluna ;-))

Kyllä tämä koiran elämä on aikas kiireistä. Kun ei tiedä missä nukkuis ja miten päin. Sylissä on oikeastaan paras paikka, mutta isäntäväki ei tätä oikein aina tahdo ymmärtää. Emännän tekemä torkkupeitto on kyllä minun mieleeni, siihen jää tosi kivasti hampaatkin kiinni.

Olen myös hieman opetellut hihnassa kulkemista, mutta se on jotain aivan käsittämättömän kamalaa. Tänään nuo mokomat huijasivat minua herkkupaloilla. Sain kyllä paljon kehuja ja rapsutuksiakin, kun osasin pienen matkaa kävellä hihnassa jarruttamatta.

Ulkonakin viihdyn päivä päivältä enemmän. Harmi kun tuli noin kovat pakkaset, meikäläisen tassut jäätyy ihan älyttömän äkkiä. Lauantaina kävin ensimmäisellä kyläreissulla. Papan luokse matkustimme autolla ja minä tietenkin ekaa kertaa kuljetuskopassani. Kehuivat taas, kuinka hienosti olin sekä autossa että papalla.

Lauantai-illan lopuksi jouduin suihkuun. Se oli myös aikamoinen koettelemus, vaikka muuten tykkäänkin suihkun alla juoksennella silloin kun muut peseytyvät. Mutta olin kuulemma reipas siinäkin hommassa, vaikka välillä juoksin saunaan lauteiden alle piiloon.

Ensi viikolla on vuorossa joku ihmeen matokuuri ja vielä ennen joulua rokotus. Voi harmi, kun en tiedä mitä ne tarkoittavat. Kerron niistä sitten toisella kertaa.

Eipä kai tässä tällä kertaa tämän kummempia, palaillaan, hau hau!

Koiranelämää

Kyllä tämä koiranpennun elämä on sitten rankkaa. Nukkumista, syömistä, pissimstä, vähän leikkiä ja taas nukkumista. Muu perhe katselee kateellisina touhujani, en kyllä ymmärrä miksi. He kun pääsevät lähtemään ovesta ulos milloin huvittaa...

Elämän meno jatkuu mukavasti täällä uudessa kodissani. Olen aina vain rohkeampi ja touhukkaampi. Mutta vastapainoksi sitten kyllä nukunkin hyvin. Omassa aitauksessa omassa kopassa uni tulee tosi nopeasti. Ja siellä minulla on oma rauha, kukaan ei saa tulla häiritsemään.

Ostipa isäntäväki minulle kuljetuskopankin. Se kuulemma tietää, että pääsen joskus mukaan autoilemaan...

Eipä taas kummempia, mukavaa viikonjatkoa ja palaillaan

Olen kotiutunut :-)

Ensimmäinen viikko uudessa kodissa alkaa olla kohta täynnä ja hyvin on mennyt, ainakin omasta mielestäni. Kyllä kai tuo isäntäväki on samaa mieltä. Osaan jo tehdä asiani ulos, kunhan vain minut viedään sinne heti unien jälkeen. Osaan ilmoittaa pienellä uikutuksella, milloin olen väsynyt, nälkäinen tai pissahätäinen. Siitä porukat pitävät kovasti. Harmi vaan kun tuolla ulkona on kovin kylmä, eihän siellä voi näin pieni koira olla kauaa. Vaikka kaikkea kivaa tutkittavaa olisikin...

Viime yön nukuin jo kokonaan, en itkenyt yhtään. Katsotaan miten ensi yönä käy. Olen myös rohkaissut mieleni ja uskallan nyt seikkailla yksikseni alakerrassa. Kävin jopa tutustumassa saunaan ;-) - tosin kylmään sellaiseen. Paljon kivoja piilopaikkoja olen seikkaillessani löytänyt.

Eipä tässä tämän kummempia. Taidan mennä päiväunille. Kiitos kaikille kävijöille, hurja määrä teitä täällä onkin käynyt. Kommentit lämmittävät kovasti mieltä, joten rohkeasti kommentteja laittamaan.

Terveisiä kaikille tuleville karvaystäville ja muillekin, palaillaan

Hau Hau!

Heipä hei kaikki!

Olen siis lokakuussa 2010 Tampereella syntynyt Jackrusselinterrierin urospentu Velmu. Muutin uuteen kotiini Hämeenkyröön eilen. Perheeseeni kuuluu isännän ja emännän lisäksi pian 5-vuotta täyttävä Senni. Satunnaisesti porukkaan liittyy myös 17-vuotias Lotta ja 13-vuotias Tuomas ja 9-vuotias Bichon Havanais koirapoika Eetu.

Ensimmäinen ilta meni tutustuessa ja ihmetellessä, puolin ja toisin. Yöllä vähän itketti, mutta kunnialla selvittiin. Tänään isäntäni rakensi minulle oman pikkuaitauksen, jossa rauhoituinkin mukavasti päiväunille. Ulkona on kovin kylmä, mutta sinne tuo isäntäväki minua välillä vain vie. Pitäisi kuulemma opetella pissaamaan ulos. Ihmetteleväthän nuo, miksi pisu tulee aina lehden viereen, ei lehden päälle :).

Tässä vielä muutama kuva näin blogitaipaleeni alkuun.

Tässä minä ja neljä velipoikaani.

Sennin kanssa lastenohjelmia katsomassa...

Tervetuloa seuraamaan koiramaista elämääni.