Blogitauko

Heippa vaan kaikki hurjat!

Meillä elellään nyt sen verran tasaista elämää, ettei oikein ole ollut blogattavaa. Emäntä kun ei viitsi nukkuvista tai pimeässä ulkoilevista elukoista kuviakaan ottaa. Eli rauhallista elämää vietellään. Palaillaan kyllä kun asiaa ilmaantuu.

Mukavaa joulunodotuksen aikaa kaikille, olkaahan kiltisti!

 ja

Eläinten viikko

Helou vaan kaikki karvakamut ja kamujen emännät (miksei isännätkin)!

Torstaina alkoi eläinten viikko ja meikä päätti aloittaa sen tuomalla aamusaaliin sisälle eli hiiren. Emäntä ei ihan hirmuisesti siitä ilahtunut, ja mokoma kävi nakkaamassa mun saaliin kompostiin. Ei hätiä mitiä. Meikä tyttö on kyllä tuohon pihalle tuonut aika monta päästäistä. Eikä tuo isäntäväki tiedä niistä kaikista. Mulla kun on sellainen hauska tapa niitä piilotella. Yhden ne löysi tässä kerran terassilta tuolilta kaiken romun alta, ja toinen löytyi puukorista. Onneksi nuo ei saa mitään sätkyjä noista kuolleista raadoista. Mitenkähän mahtais käydä, jos toisinkin elävän saaliin, hmmmm...

Tänäänkin sitten ulkoilin tuolla ulkona, ja auringon mentyä piiloon alkoi ripsimään vähän vettä. Aattelin sitten siirtyä sisätiloihin ja päästinkin ulko-ovella komeat mourunat. Älyshän se emäntä tulla avaamaan oven. Ja taaskaan se ei heti huomannut mitään. Mulla oli taas suussa hiiren raato, heh heh. No nyt sain ihan teidän ilokseni sillä vähän leikkiäkin sisällä.

pitihän Velmunkin tutkia mun saalis

Valitettavasti tuokin raato on jo kompostissa. Mutta eipähän rapistele talon katolla ;-).

Ei muuta kuin hyvää saalistusonnea kaikille muillekin ja mukavaa viikonlopun jatkoa!

Synttärisankari

Jee, jee, meikä on sitten 2-vuotias ja näin ollen siis päivänsankari!!! Hulina alkoi, kun emäntä tuli töistä kotiin. Sain piiiitkästä aikaa uuden lelun. Voi mahoton miten kiva lelu onkaan. Pitää sellaista hassua röhnöttävää ääntä eli ei käy emännän hermoille ihan niin äkkiä :).

Mummulta ja Aada-koiralta tuli Tampereelta tuliaisina koiranmakkaraa. Sitä mulle ei normaalisti osteta ollenkaan eli harvinaista herkkua oli näin synttärien kunniaksi tarjolla. Jostain syystä mun makkaran syönnistä ei otettu blogia varten kuvia. Ihme väkeä!

Tiesittehän muuten, että huomenna 4.10. on valtakunnallinen Eläinten Päivä. Sen kunniaksi emäntä osti tänään postimerkkivihkon, vaikkei juurikaan postimerkkejä tarvii. Osaatteko arvata, miksi ihmeessä tuollaisen osti...

kuva Postin verkkokauppa-sivulta

Eipä tässä muuta kuin Hyvää Synttäripäivän jatkoa mulle ja ihan kaikille karvakamuille mukavaa huomista Eläinten Päivää!!!

Tunnustus

Jippijaijee! Me saatiin elämämme eka blogitunnustus. Se tuli Kipan blogista Nasulta ja Bonolta, kiitos hirmuisesti.

Tunnustuksen säännöt:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tunnustuksen myönsi. -tehty
2. Anna tunnustus viidelle (5) suosikkiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla. - tehty
3. Kopioi post-it -lappu ja liitä se blogiisi. - tehty
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain post-it -lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin. - tehty

Me kun ollaan vähän laiskoja bloggailijoita oltu viime aikoina (ja vähän muutenkin), niin me ei ihan hirmu montaa suosikkiblogia olla vielä löydetty. Mutta laitetaan tämä seuraaville blogeille, vaikka olisivatkin jo sen saaneet:

Allille ja Velille

Nanalle

Kennel Schadachsille

Villa Päivärinteelle

Kapulle

(Kapun elämää -blogiin, jos satut täällä käymään. Sun Vuodatuksen blogi olikin salasanan takana...)

Toivottavasti tuo meidän emäntä antaa meille vähän enemmän blogiaikaa jatkossa, kun me kerran saatiin tuo tunnustuskin. Olis me voitu antaa se kai emännän blogille, kun sillä ei tuota vielä ole, mutta vois olla joku eturistiriita tai jotain...

Mukavaa viikonloppua, yritetään palaillaan eetteriin pikapuoliin!



ja

ps. jos ootte naamakirjassa, niin käykäähän kurkkimassa Radio Aallon seinältä Anna Perhon Golden Puppyn kuva. On meinaan hyvän näköinen koiruus ;-)



Low profile

Täällä on kuulkaas nyt sellainen meininki, ettei meikäläisen suunnitellut postaukset taida ihan äkkiä onnistua. Ollaan kyllä emännän kanssa tuumailtu sopivia kuvia, mutta nyt se mokoma meni ikään kuin lakkoon. Se vetäs nimittäin kävyn nenään. Joo, kävyn, eikä todellakaan mitään pienen pientä hernettä. Mä nimittäin karkasin torstai-iltana. Tää oli jo kolmas kerta puolentoista kuukauden sisään. Parilla ekaa kertaa mä karkasin tohon ihan lähelle tutustumaan naapurustoon. Mutta nyt mä en oikein edes itekään tiedä minne menin. Mut haettiin perjantai aamuna löytökoirien hoitolasta. Tästä asiasta ei nyt kauheasti mun kannata jutella täällä, kun toi yks on vähän möksällään. Eikä sitä kai yhtään rauhoittanut, kun mä vielä tein just pestylle lattialle kakan. Mua kyllä vietiin ulos (HIHNASSA!!!), mutta kun siä sato vettä. En kai mä ehtinyt muuta kuin pikku pisut lorottaa ja sitten sisään. Ja kakkahätä tuli sitten sisällä. En todellakaan oo ton emännän suosiossa tällä hetkellä. Täytyy varmaan pyytää sitä lenkille joku kaunis päivä, josko se sitten vähän rauhoittuis... Sítä mä en vaan ymmärrä, miks Tyyne saa mennä ihan omia polkujaan tämän tästä ja mun pitää pysyä kotipihassa??? Tai sitten ne todellakin vie mua hihnassa, voittekste kuvitella.

Palaillaan, kun tilanne vähän rauhoittuu ;-)



Minäkö tuhma?



Niin ja hei, kiitti kauheesti kaikille täällä käyneille ja viestiä jättäneille. Ootte ihania, tulkaa toistekin...

Tyyne sisustaa

Heipä hei vaan. Kylläpä tuo aika menee siivillä,  vaikka neljällä tassulla tässä vilistelläänkin ;-). Kyllähän me täällä ollaan, eikä aina ihan niin kiltisti... Mutta laitetaas tähän postaukseen vähän kissamaista sisustusta. Ei ihan tuo emännän sisustusmaku täysin täsmää omaani.

Tässä ihan ekaksi eteisen pöytälamppu. Mielestäni se oli liian suoraselkäinen, niinpä tuunasin sitä vähän. Tämän kuvan ottamisen jälkeen tuunasin vielä lisää, ja nyt emäntä on ottanut koko valaisimen pois. Puhuu hankkivansa jonkun tosi raskaan, jota en saa pudotettua...

toim.huom. linssilude nro 1

Ja sitten noi olkkarin verhot. Emäntä puhuu tämän tästä, että jotain noille tarttis tehrä. Mutta ei se sitten oo kovin tyytyväinen munkaan tekemisiin. Oon niihin pientä rypytystä laittanut kynsillä (ja vähän roikkumalla) ja nyt sitten asettelin niitä mielestäni kivemmin...

toim.huom. linssilude nro 2

Ja koska olen tarkka ja siisti kissa, pitää lavuaarin puhtauskin tarkistaa aina silloin tällöin. Nyt tais olla siisti allas tai sitten siellä oli kivat hammastahnajäämät, en muista...

Velmu saa tehdä seuraavan postauksen, sillä on kuulemma aihekin valmiina. Ainoo ettei tuo sen hovivalokuvaaja oo ottanut sille kuvia, kun ne on vähän "huonoissa" väleissä tällä hetkellä. Velmu on aika usein tehnyt viime aikoina kakat sisälle. Ulkona se vaan ihmettelee. Olisko koira-pojalla vähän kevättä rinnassa?

Mutta laitetaas lopuksi vielä toi meidän uusi profiilikuva vielä tähän suurempana. Eikös me vaan ollakin suloisia pieniä karvakamuja?

Mukavaa viikonloppua kaikille ja kiitoksia kaikille täällä piipahtaneille. Ootte ihania, vähän niinku mekin :D

Tyynestä on moneksi

Tämä meidän Tyyne on kovin monipuolinen: se on mm. äidin oma käsityöapu, kaikkien tietotekniikkatuki ja herätyskello.

Tässä yhtenä aamuna Tyyne poloisella tais olla nälkä tai sitten se oli vain seurankipeä, joten pakko oli ruveta herättelemään talon väkeä. Ensin märkä viileä kuono emännän suulle ja nenän päähän, sitten päälle puskemista ja kehräämistä. Ja jos vähän vielä peiton alla pyöris. Heräshän se emäntä. Ja sitten sama isännälle. Ja niin sai Tyyne aamupalaa sekä seuraa.

Seuraavana aamuna, kun Tyyne teki saman klo 6:11, aikaansaannos ei ollut sama. Tyyne sai häädön tosi vikkelään sängystä. Puolisen tuntia siinä kissa-neiti touhus kaikkea, naukui ja leikki vähän äänekkäimmällä lelullaan. Jossain vaiheessa kissa hiljeni, tai sitten talonväki oli sen verran väsynyttä, että nukahti joka tapauksessa uudelleen.

Tietotekniikka on Tyynestä erittäin mielenkiintoista. Tyyne tykkää osallistua tähän bloggaamiseenkin. Oliskohan jotain nykyaikaista hiirikissalajia, kun tietokoneen hiiren kursoria jahtaa mokomakin...

Mistä toi hassu ääni tulee...?

Missä se hiiri oikein on?

Ja tokihan kissan pitää olla mukana myös käsitöissäkin. Pari kertaa on sukkalanka ollut yhtäkkiä poikki, vaikka se Tyyne mun mielestä ehti vain lipaista sitä lankaa. Niin ne on hampaat ehtiväiset. Ja tokihan lankoja pitää järjestellä, samoin kuin peiton lappusetkin.

Tyyne hoitaa meidän huushollissa myös vahtikoiran... siis vahtikissan hommat eli toimii yövartijana. Kun isäntä tulee yöllä kotiin, Tyyne kipittää portaille tutkimaan tulijaa ja naukaisee tervehdyksen. Velmu sitä vastoin nukkuu aivan täyttä unta Sennin sängyssä, eikä tiedä maailman menosta mitään.

Osaa Tyyne sitten viettää ihan niitä kissanpäiviäkin...

Mahtaako olla mukava asento?

Palaillaan linjoille, toivottavasti pian.

Leikin aika

Pitäisi varmaan omistaa kunnon kamera (tai ainakin opiskella nykyisen kameran käyttöä), jotta näistä elikoista saisi kunnon kuvia in action. Tai sitten pitäisi ottaa videokuvaa. Muutenkin tuntuu, että kamera pitäisi olla koko ajan hollilla, sen verran pölhöjä juttua nuo kaksi päivän aikaan tekevät. Tässä vähän kuitenkin yritystä yhdestä leikistä:

Ja lisää juttua tulossa pikapuoliin...

Ystävykset

Heipä hei vaan pitkästä aikaa täältä Velmun ja Tyynen blogista. Tänään linjoilla on näiden karvakamujen emäntä. Karvakamut ovat juuri parhaillaan Sennin huoneessa paijattavana, koska Senni oli yhden yön erossa kavereistaan ;-).

Elämä näiden kahden karvakorvan kanssa on mennyt suht mallikkaasti. Kaverukset tulevat toimeen hyvin. Yleensä kun toinen hakee toista leikkiin, toinen yrittää esittää ettei kiinnostaisi. Mutta kohta on painimatsit meneillään. Mikäli Velmu käy liian kovakouraiseksi Tyyneä kohtaan (eli Tyynen pää on kokonaan Velmun syyssä), Tyyne yleensä parkaisee ja käyttää vikkeliä tassujaan kera kynsien. Hetkeksi meno rauhoittuu, jatkuakseen kohta samanmoisena.

Paljonhan nuo elukat touhuavat yksikseenkin. Tyyne varsinkin ehtii paljon, tosin kaikki ei aina niin emännän mieleen. Esim. verhoissa roikkuminen, sohvien raapiminen, lamppujen pudottaminen, kukkien syönti tai tapetin repiminen.

Näin meillä köllöteltiin silloin helmikuulla, kun Tyyne oli ollut meillä vasta yhden päivän.

Ja näin myös on hyvä olla...

Tässä kuvasarjaa, kuinka Tyyne hoitaa Velmua, joka on mennyt tuulikaapin lattialle lämmittelemään auringonpaisteeseen:

Ja loppujen lopuksi käy näin... eli leikki alkakoon!

Ja koska Tyyne pääsee sohvalle ja pöydille, pitihän sen Velmunkin kerran päästä sohvalle päikkäreille.

Velmu saakin nukkua yönsä Sennin sängyssä, Tyyne joutuu etsimään makuupaikkansa jostain muualta eli vähän tasoitusta...

Jottei nyt ihan mahdottoman pitkä postaus tulisi, niin jatketaan mahdollisimman pian uudestaan. Moikka!

Saanko esitellä...

... tässä on Tyyne, mun uusi leikkikaveri

Tyyne tuli eilen meille, ja on ihan ehta pohojalaanen maatiaiskissa. Aikas rauhallinen tyty toi on, taitaa olla vielä pientä uuden kodin jännitystä. Vähän se alkuun mulle sähisi ja sihisi, mutta nyt me jo välillä leikitään ihan sopuisasti. On sillä vaan himskatin terävät kynnet, ja nopeet tassut. Tosi vaarallinen yhdistelmä tällaisen pikkukoiran leikkikaverille. On siinä kuononpäällä kestämistä. Ja mä kun oon kuulemma vähän sellainen puupää, etten oikein usko, kun käsketään olla menemättä ihan lähelle.

Tällaista eloa meillä täällä vietetään. Tämän elämänmuutoksen myötä myös tämä blogi saa vaihtaa nimensä Velmun ja Tyynen yhteiseksi. Katsotaan minkälaiseksi nämä jutut tässä muokkaantuvat.

Laitanpa tuonne sivuun vielä linkkejä kivoista blogeista, joissa ainakin jonkin sortin russeleita vilahtelee.

Mutta nyt moro, mä lähden tarkkailemaan Tyynen touhuja (kovasti kyllä väsyttäis, mutta ei voi vahtikoira nukkua)